Kaikki haisee tupakalle

Soolonäyttely Galleria Sinnessä Helsingissä 4.3 - 10.4 2022

Ja sitten yhtäkkiä, sä kuolit.

Kotona, makuuhuoneessasi, niin sun ei tarvinnut taas lähteä sairaalaan. Kun mä tulin siivoamaan jälkeenpäin kaikki oli niin kuin tavallista. Sun tavaroita ihan joka paikassa. Mä tiesin mikä oli erityisen kallisarvoista, mikä oli suomalaista designia. Kaiken, mitä olit opettanut mulle. Ja nyt kaikki oli mun ja mun sisarusten.

Öljyväri ja seinäväri juutille, 116 x 100 cm, 2021

80-luvulla antiikkihuutokaupoissa oli rahaa tienattavana ja jollain tavalla sä ja isä päädyitte niihin hommiin. Te aloitte ostaa tavaraa rikkaille suomalaisille antiikkikauppiaille. Meillä oli rahaa, ostitte rivitaloasunnon ja lomilla autoiltiin Euroopassa. Ne oli hyviä aikoja. Kun lama iski 90-luvun alussa, antiikkikaupat loppuivat. Sä olit osa-aikaisissa töissä vanhainkodissa, isä täysiaikaisesti mekaanikkona. Meillä ei ollut enää yhtä paljon rahaa mutta meillä oli paljon hienoa tavaraa kotona, jonka olitte ostaneet huutokaupoista. Tiesin sen, koska puhuitte siitä koko ajan. Meidän lasten tuli olla iloisia kun saimme asua niin hienossa kodissa. Mutta me lapset ei oltu hienoja ja te ette olleet iloisia meistä.

Öljyväri ja lyijykynä juutille, 150 x 156 cm, 2021

Olen aina pitänyt asioiden koskettelemisesta. Jotta tuntisin miltä tuntuu. Karheita kankaita tai kylmää metallia. Mä tahdoin koskettaa sua mutta en saanut. Meidän perheessä ei ollut hellyyttä, ei pusuja eikä haleja. Mä toivoin, että katsoisit mua niin kuin katsoit tavaroitasi ja kun et tehnyt sitä, tunsin itseni tyhmäksi, rumaksi ja hankalaksi. Musta tuntuu siltä vieläkin ja olen tehnyt niin paljon tyhmyyksiä kun olen tuntenut että mulla ei ole arvoa.

Öljyväri, seinäväri ja lyijykynä juutille, 169 x 179 cm, 2022

Mulla ei ollut ystäviä, en tiennyt miten sellaisia hankitaan. Ja mitä tekisin jos saisin ystävän? Miten saa jonkun tykkäämään itsestään? Jostain niin huonosta kuin musta? Aloin kirjoittamaan biisejä, toivoin että joku kuulisi niitä ja tykkäisi, että mä olinkin hyvä. Myöhemmin aloin ostamaan tosi kalliita vaatteita, ehkä joku huomaisi mut? Mutta muhun iski myös kauhea jano, josta eroon pääseminen kesti monta vuotta. Kauniiden esineiden, niiden omistamisen jano. Sitä janoa en saanut ikinä tyydytettyä ja mun piti varastaa, jotta olisi varaa.

Öljyväri ja lyijykynä juutille, 115 x 86 cm, 2022

Sä olit ottanut huolta kolmesta lapsesta kun isä teki töitä. Kun tapasit uuden miehen, sun mielestä oli isän vuoro ottaa huolta meistä. Mutta isä tuli surulliseksi ja joi itsensä tajuttomaksi joka päivä niin että meidän piti ottaa huolta itsestämme. Mä ruukasin odottaa kunnes isä tuli kotiin yöllä koska se ei pystynyt avaamaan kotiovea ja kaatui usein puskaan. Kun olin saanut isän sänkyyn, pystyin nukahtamaan. Olihan se outoa, että sä jätit meidät lapset mutta vielä oudompaa oli, että jätit sun tavarat. Eikö sulla ollut ikävä niitä? Olitko niin onnellinen, että et tarvinnut niitä?

Öljyväri ja lyijykynä juutille, 178 x 144 cm, 2022

Sä ja sun uusi miesystävä erositte ja sä muutit takaisin kotiin. Mä olin melkein aikuinen ja olin alkanut saada ystäviä. Ne piti musta sellaisena kuin olin mutta mä en uskonut niitä. Sä joit joka päivä. Luulen, että teit sen kun sua pelotti. Kaikki maailman ihmiset. Niissä oli jotain, mitä piti varoa, opin sen sulta. Varoin niitä niin hyvin kuin pystyin ja olin niitä kotona piilossa vuosikausia. Kun sä olit kotona koko ajan, sun tavarat olivat taas tärkeitä ja kerroit meille kuinka kalliita ne oli. Kai me kuunneltiin mutta ei me oikein jaksettu kuulla.

Öljyväri ja lyijykynä juutille, 188 x 189 cm, 2021

Kerroit mielelläsi nuoruudestasi, kaikista matkoistasi ja jännistä ihmisistä, joita olit tavannut. Mutta mun oli niin vaikeata kuunnella sun kertomuksia, mun aivot niinku meni pois päältä ja tulin vihaiseksi sulle. Kai se oli kun me ei ikinä oltu mukana kertomuksissasi siitä, kun olit ollut onnellinen. Mä en tuntenut itseäni tärkeäksi ja sä sait mut tuntemaan, että oli mun syy, että et ollut enää nuori ja kaunis. Kun aloin hengailemaan ystävieni kanssa kaupungilla, syytit mua siitä, että mua hävetti mun tausta. Ja niin, kyllä kai mua hävetti. Kun sun elämä oli niin vitun tylsää. Aina vaan istuit baareissa kaiket päivät ja ryyppäsit muiden juoppojen kanssa. Kunnes sait porttikiellon jokaisesta kapakasta ja sun kaverit alkoivat välttämään sua kun olit niin ilkeä kännissä. Niin aloit ryyppäämään kotona ja olit ilkeä meille.

Öljyväri ja lyijykynä juutille, 155 x 150 cm, 2021

On niin paljon, mitä sä ja isä ette opettaneet mulle, paljoa en osaa vieläkään. Yhteen aikaan meillä ei ollut vessapaperia kotona kun te riitelitte siitä, kenen pitäisi ostaa sitä kaupasta. Kun sain kämpän sosiaalin kautta, mun luona kävi monen vuoden aikana nainen, joka opetti mulle semmoista, jota ette osanneet opettaa. Se opetti mulle että mä tarvin vessapaperia ja ruokaa ja muita asioita, kuten miten maksetaan laskuja. Se ei opettanut mua itkemään, kestäisi sun kuolemaan asti, ennen kuin tekisin sen. Pitkän aikaa mä voin tosi huonosti mutta sit se kääntyi. Kävin terapiassa, söin lääkkeitä, lakkasin olemasta itsetuhoinen ja sain voimaa ystävieni rakkaudesta. Olin lopulta ymmärtänyt, että olin rakkauden arvoinen sellaisena kuin olen. Se ei ollut sun ansiota, mutta olen iloinen, että näit mun kasvavan siksi, joka olen tänään. Et koskaan sanonut sitä, mutta uskon että olit ylpee musta.

Öljyväri ja lyijykynä juutille, 168 x 179 cm, 2022

Sun viimeisinä vuosina tuskin menit ulos sun asunnosta, koska sulla oli kipuja, mutta enimmäkseen koska tunsit itsesi rumaksi etkä halunnut että kukaan näkisi sua. Usein jos tarvit jotain, me käytiin sulle kaupassa. Et ryypännyt enää, sunhan ei tarvinnut enää piiloutua keneltäkään. Meillä oli niin mukavaa yhdessä. Sellaisena haluan muistaa sut, olit mulle kauneimmillas silloin.

On harmi, ettet ehtinyt tavata mun tytärtä. Joskus kun katson häntä, ajattelen, että hän on kauneinta mitä olen nähnyt. Mietin, miksi et pitänyt mua kauniina.

Mulla on ikävä sua.

Öljyväri ja lyijykynä juutille, 180 x 175 cm, 2021