On ollut niitä jotka ovat ihmetelleet miksi olen aina kulkenut plastiikkapussi kädessä mielummin kuin että käyttäisin tyyliin reppua
Soolonäyttely, ValstaKonst, Märsta, Ruotsi, 21.2 - 8.6.2025.
Valokuvat: Giulia Cairone
Kun mä kävin yläastetta, mä näytin ihan hullulta. Mä halusin olla punkkari, mutta kun mä en oikein tietänyt, miltä sellainen näyttää, siitä tuli vain outoa. Niin mun olisi varmaan pitänyt tulla kiusatuksi, mutta kukaan ei uskaltanut koskea muhun, kun kaikki kovimmat pojat mun lähiössä olivat suomalaisia, niin kuin mä. Tämä oli eka kerta kun mä ymmärsin, että olin osa suurempaa yhteisöä.
Öljyväri ja öljyväripuikko juutille,, 81 x 60 cm, 2024
Viisi vuotta sitten mä luin artikkelin ammattirikollisista. Artikkeliin kuului inforuutu, missä
kerrottiin mitä kriteerejä piti täyttää, että laskettaisiin ammattirikolliseksi. Mä täytin kaikki
ne kriteerit. Tai siis, tein sen kun olin nuori. Vuosina kun olin 17 - 24-vuotias, mä varastin
joka päivä ja elätin itseäni sillä. Mutta en mä kuitenkaan ole ikinä ajatellut, että olisin ollut
kunnon rikollinen. Varastaminen oli vain jotain, mitä mä tein, ja mä olen aina ajatellut, että
rikollinen on enemmän niin kuin ne mun lähiön suomalaiset pojat olivat kun olin pieni.
Semmoinen kovis. Mutta tämän artikkelin mukaan mä olin siis ollut ammattirikollinen kun
olin nuori.
Öljyväri juutille, 85 x 61 cm, 2024
Mä en ole ikinä tiennyt, mitä mä olen, ennen kuin joku muu on kertonut sen mulle. En
tiennyt, että olin ruotsinsuomalainen, tai rikollinen, tai joku, joka on rakkauden arvoinen, ennen kuin joku muu sanoi, että olin kaikki nuo asiat. Kun on yksin, ei ole sanoja sille, mitä on, koska ei kuitenkaan ole ketään, joka kuuntelisi.
Öljyväri juutille, 50 x 50 cm, 2021
Kuitenkin, syy miksi musta tuli rikollinen, oli että mulla ei ollut kavereita, ennen kuin aloitin
lukion. Siellä mä tapasin Helenan, josta tuli mun eka ystävä. Kun sit tapasin sen kaverit,
olin menetetty, koska ne näyttivät siltä, miltä olin halunnut näyttää yläasteelta saakka. Ne
olivat vegaaneja ja eläinoikeusaktivisteja, ja pian tapaamisemme jälkeen, mä jätin koulun
kesken ja aloitin mun uuden elämän.
Öljyväri ja lyijykynä juutille, 70 x 99 cm, 2025
Mun uusien ystävien meielestä varastaminen oli coolia, niin mäkin aloitin tekemään sitä,
kun mäkin halusin olla cooli ja että ne tykkäisivät musta. Myöhemmin, kun se aktivistijuttu
loppui, mä jatkoin varastamista. Tuntui hyvältä kun sai kaiken, mitä halusi, oli vain ottaa.
Ja huomasin, että se oli ainoa asia, joka esti mua romahtamasta. Mun sisällä oli niinku
paine, joka kasvoi ja kasvoi, ja ainoa asia, joka sai paineen laskemaan oli että lähdin
kaupungille varastamaan, kunnes muhun ei enää sattunut.
Öljyväri, öljyväripuikko ja lyijykynä juutille, 116 x 89 cm, 2024
En vieläkään näyttänyt punkkarilta, mutta olin löytänyt muuta tekemistä, jotain, joka sai
päivät menemään.
Öljyväri juutille, öljyväri puulle, 141 x 111 cm, 2020
Varastin levyjä, kirjoja, vaatteita, mutta eniten varastin ruokaa. Olin töissä joskus ja joskus
sain rahaa socilta, mutta kaikki ne rahat menivät tärkeämpiin asioihin kuin ruokaan, niin
mä varastin kaiken jonka söin, potutkin. Mä olin hyvä varastamaan. Mä en jäänyt melkein ikinä kiinni, ja kun jäin, mä pidin suuni kiinni ja silloin poliisi melkein aina lopetti tutkinnan, kun ei kannattanut satsata resursseja pikkuvarkauksiin. Lopulta mun piti kuitenkin puhua sosiaalipsykologin kanssa, joka päättäisi, joutuisinko mä vankilaan vai en. Mä sain vain ehdollista, varmaan siksi kun sekään ei nähnyt mua rikollisena.
Öljyväri ja lyijykynä juutille, 55 x 41 cm, 2023
Jonkin ajan kuluttua mä kuitenkin lopetin varastamisen, mä en vain jaksanut enää. Mä en
jaksanut mitään. Mä vain menin maata ja annoin periksi. Mä makasin mun sängyssä ja
ajattelin kaikkea ja ei mitään samaan aikaan.
Öljyväri juutille, 76 x 99 cm, 2024
Sit, kun olin käynyt kauan aikaa terapiassa, kaikki kääntyi. Kaikki kääntyi ja tuli
paremmaksi ja nyt kaikki on hyvin. Mitä se nyt edes tarkoittaa. Tai siis, mun elämä ei
vieläkään ole hyvä. Mun vanhemmat tuhosivat mut, ja en ole vieläkään pystynyt
toipumaan siitä. En varmaan ikinä tule. Mutta kai se elämä on vain sellaista, ja sitä ei
kannata yrittää kontrolloida, täytyy vain antaa itsensä mennä, antaa virran viedä.
Öljyväri ja öljypastelliliitu juutille, 57 x 42 cm, 2024
Mä en ole varastanut mitään kahteenkymmeneen vuoteen enkä mä vieläkään näytä
punkkarilta. Nykyään mua kutsutaan taiteilijaksi, kun maalaan tauluja ja kirjoitan tällaisia
tekstejä. En tiedä, onko se niin paljon parempaa, kuin että mua kutsuttaisiin varkaaksi,
mutta en mä tiedä, kai se on parempi kuin ei mitään.
Öljyväri juutille, 85 x 97 cm, 2025
